Rohmula

Vilperin Veitikka virtuaalihevonen

Picture
© VK Allow
Nimi Vilperin Veitikka, "Ville", VH11-018-0428
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli ori
Väri tummanrautias
Säkäkorkeus 153 cm
Syntynyt 28.04.2010, ikä
Kasvattaja Samuel Reinikäinen, evm
Omistaja Miivi VRL-10336
Painotus esteratsastus
Koulutus ko heA, re 90 cm, me 80 cm

Täyttänyt 3 vuotta 28.07.2010

  

Picture
Vilperin Veitikka, Villeksi kutsuttu suomenhevosori on sekava luonteeltaan. Ensimmäisenä päivänä tämä voi olla kiltti kuin mikä, mutta jo toisena päivänä täysin villliin villihevoseen rinnastettava. Aloittelijaa tai lasta ei tämän hevosen lähelle kannata päästää. Kuin tämä ei olisi jo tarpeeksi, niin orin on aivan pakko flirttailla jokaiselle vastaan tulevalle tammalle. Itsepäisyyttäkin tästä paketista löytyy. Mikään automaattisesti toimiva robotti ei ole Villeä nähnytkään.

Vaativa hoidettavakin Ville on. Käytävälle kiinni laitettuna tämä ei sentään pääse välttämättä pyörimään ja hyörimään. Jos muita hevosia on oria lähelläkään kun se on käytävällä, eivät ne saa hetkeäkään rauhaa – eikä myöskään hoitaja. Villen hirnunta täyttää koko tallin äänekkäästi ja välillä jopa korviavihlovasti. Liian pieni hoitotila käytävällä kostautuu hoitajalle. Jos seinät ovat oria lähellä, painautuu tämä niitä vasten.
Harjaus voi olla tälle joko unelmien täyttymys tai yhtä tuskaa. Jos hoitaja harjaa Villeä kovakouraisesti tai liian kovalla harjalla, ei se ole kovinkaan hyvä juttu, Villestä tai hoitajasta. Jos ori tuntee, että nyt ei ole kivaa, niin se näyttää sen. Hoitaja sää tällöin osakseen raivostuneita katseita ja luimintaa. Hyvä harjaus taas saa Villen autuaaseen tilaan, ja se myös nauttii siitä. Kaikkialta saa hevosta harjata, jos osaa tehdä sen oria miellyttävällä tavalla. Kaviot Ville antaa rauhassa nostaa ja puhdistaa.
Suitsittaessa taas Ville tykkää vähän leikkiä hoitajan kanssa, ennenkuin suostuu ottamaan suitset päähänsä. Se nostaa päätään niin korkealle, ettei hoitaja saa laitettua suitsia. Vähän ajan kuluttua ori taas laskee päänsä, ja ottaa suitset vastaan. Kuolaimille ori taas ei aina avaa suutaan, vaan hoitajan on se avattava. Satula menee hyvin Villen selkään, eikä se pullistele vyötä kiristäessä. Muut varusteet, kuten martingaali, antaa ori laittaa myös kaikessa rauhassa. Samoin pintelit ja suojat.

Ah että Villellä ratsastaminen on ihanaa. Ikimuistoiseksi tekee tällä hurjapäällä ratsastamisen se, että ensin saa yrittää pidätellä oria kaikin voimin ja sitten tuskailla, kun ruohomahainen Ville ei kulje milliäkään eteenpäin kaikesta työstä huolimatta. Jos ratsastaja on vielä tämän jälkeen ylipäätään selässä, niin ori kulkee oikein nätisti. Tai oikeastaan kerää voimia suurta pukkihyppysarjaa varten. Moni orin selkään nouseva ihminen kun ei tätä tiedä, on Villellä ratsastaminen vielä parempaa. Jotkut kutsuvat Villeä "syyttä suotta" Paholaiseksi, vaikka se ei ole todellakaan tämän nimen arvoinen. Askellajit ovat toisaalta Villellä ihastuttavat, jos ratsastaja saa vain ne esiin, toisin sanoen saa orin keskittymään ja yrittämään. Laukka on esteratsulle ehkäpä tärkein askellus, ja ori laukkaakin mukavaan tahtiin, eikä ratsastaja pompi satulassa. Ravi taas menee vähän pompottavaksi, mutta jos käyttää perunasäkkikuvitelmaa, niin eipä ratsastaja taida enää niin paljon pomppia. Käynti on hitaanpuoleista.
Estepainotteinen kun Ville-poika on, niin esteet maistuvat sille oikein hyvin. Sinällään jo rataa päättömänä laukkaaminen on orista ihastuttavan rentouttavaa puuhaa, mutta kun pääsee verryttelemään jumissa olevia jalkoja hyppäämällä Ville on hyvällä päällä. Laukanvaihdot tuntuvat välillä unohtuvan orin päästä kokonaan, mutta muistinpinnistelyn tuloksena ne tavallisesi taas tulevat mieleen. Ja kyllä ne sujuvat ihan hyvin. Mitään ei oikein Villestä saa radalla tehdä liian nopeasti - tarkoittanee sitä, että 100 km/h vauhti on kiellettyä - ja tästä syystä pitkillä esteiden välimatkoilla laukka vähän hidastuu. Kunhan suunnataan taas uudelle esteelle, ori kiihdyttää vauhtiaan hyvään tempoon.
Koulukiemurat eivät kuulu Villen "parhaat asiat maailmassa Top5-listalle". Ne ovat orista tylsää puuhaa. Ehkä vähän ironista verrattuna siihen, että esteradalla Ville ei halua tehdä asioita ihan kaamean nopeasti. Kunhan ori saa vähän vauhtia touhuihinsa, niin ne kyllä maistuvat. Jos pitää vain kävellä hitaasti ja pitää jotian tylsiä kiemuroita ravata, niin pianhan ori koko touhuun kyllästyy.

i. Veitikan Ilo
sh, tummanruunikko, 158 cm
ii. Haavelaakson Nukkumatti
sh, musta, 160 cm
iii. Kennetti
sh, musta, 162 cm
iie. Haavelaakson Gammi
sh, mustanruunikko, 159 cm
ie. O.T. Helmi
sh, tummanpunarautias, 157 cm
iei. Kelmikallion Reima
sh, punarautias, 157 cm
iee. Meri-Vellamo
sh, vaaleanrautias, 154 cm
e. Mariana
sh, punarautias, 150 cm
ei. O.T. Sevi-Tappe
sh, punaruunikko, 152 cm
eii. Jaakkima Isto
sh, ruunikko, 153 cm
eie. Apera
sh, tummanpunaruunikko, 151 cm
ee. Hälviäisen Häivä
sph, hopeanmusta, 147 cm
eei. Ekiraattori
sph, hopeanruunikko
eee. Et Esteri
sph, musta, 143 cm
Villellä on hieno, täyssuomalainen suku. Isä Veitikan Ilo on kantakirjattu toiselle palkinnolle, ja periyttää paljon tummaa väriä jälkeläisilleen. Isän puolelta mainitsemisen arvoinen hevonen on ori Kelmikallion Reima, joka on menestynyt puhtaasti niin koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa, ja on ollut ravurinakin. Isänemä O.T. Helmi on jälkeläisistään palkittu AB-kirjaimella. Emä Mariana ei ole saanut suvussaan kulkevaa hopeageeniä, eikä ole jäänyt pienhevoskokoon, kuten emänsä Hälviäisen Häivä, joka on Villen suvussa ainoa hopeanmusta. Ekiraattori on puolestaan upeanvärinen hopanruunikko, ja on menestynyt erityisesti esteratsastuksessa. Jaakkima Isto taas on tullut loistavaksi siitosoriksi, joka näkyy monien hevosten suvuissa.

Jälkeläiset

18.06.2011. o. Rohmulan Nokikolari, emä Nokipallero, om. Latu/Latun Talli

Kilpailut

ERJ:n sijoituksia 7 ja voittoja 0
27.01.2011, Hankivaara, 80 cm, 3/43
04.02.2011, Katvusto, 70 cm, 4/28
06.02.2011, Katvusto, 70 cm, 3/23
03.03.2011, Crawford, 100 cm, 6/60
05.03.2011, Crash Ponies, 60 cm, 6/40
17.03.2011, Stewart, 80 cm, 3/40
19.03.2011, Stewart, 80 cm, 4/40

VSHK:n sijoituksia 13 ja voittoja 2
20.01.2011, Virmavesi, heC, 5/39
23.01.2011, Huvitus, heC, 6/59
23.01.2011, Huvitus, vaB, 3/69
27.01.2011, Huvitus, 70 cm, 5/37
30.01.2011, Huvitus, 70 cm, 2/37
15.02.2011, Valkeneva, heC, 6/30
17.02.2011, Valkeneva, heC, 1/30
17.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 4/30
21.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 3/30
01.03.2011, Hiprakka, heA, 4/30
24.05.2011, Hiprakka, 70 cm, 3/23
25.05.2011, Hiprakka, 70 cm, 2/23
26.05.2011, Hiprakka, 70 cm, 2/23
27.05.2011, Hiprakka, 80 cm, 1/23
28.05.2011, Koston Suomenhevoset, 80 cm, 2/30

Päiväkirja

20.01.2011
Ajettiin Villen kanssa kohti Virmavettä. Kyseisellä tallilla oli kouluratsastuskisat, ja olimme orin kanssa osallistuneet useampaan luokkaan. Ensimmäinen rata oli tasoltaan helppo C. Orin koulutustasoon nähden se oli helppoa. Palkinnoksi tästä tuli viides sija, ja sitä kautta myös sijoitus! Toisessa heC:ssä sijoitumme taas 30: sijalle. Helpoissa B:eissä tuli 23. ja 24. sija. Olimme tyytyväisiä päivän saldoon.

01.02.2011
Huvituksessa oli kouluratsastuksen lisäksi mukavasti esteratsastustakin. Noh, kahtena päivänä sijoituttiin 70 sentin luokissa. 27. päivä tuli viides sija, 30. päivänä taas toinen sija.

30.5.2011
Villellä on nyt kasassa 20 sijoitusta! 13 niistä on VSHK:n alaisia, 7 taas ERJ:n alaisia. Mahdollisesti saatta vuoden loppuun mennessä - aikaisintaan- olla 40 sijoitusta kasassa.