Rohmulan Selja virtuaalihevonen
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Nimi Rohmulan Selja, "Selja" VH11-018-1155
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma
Väri musta
Säkäkorkeus 158 cm
Syntynyt 25.05.2011, ikä
Kasvattaja Rohmula
Omistaja Miivi VRL-10336
Painotus ravuri
Statistiikka 0: 0-0-0
Ennätys ei ennätystä
Rotu suomenhevonen
Sukupuoli tamma
Väri musta
Säkäkorkeus 158 cm
Syntynyt 25.05.2011, ikä
Kasvattaja Rohmula
Omistaja Miivi VRL-10336
Painotus ravuri
Statistiikka 0: 0-0-0
Ennätys ei ennätystä
Täyttää 4 vuotta 24.09.2011
Selja on yleisluonteeltaan hyivn kipakka tamma. Monet ovat ajatelleet, että musta väri on vaikuttanut siihen että dominoiva Selja on vanhempiensa vastakohta. Tallin kolmas ravuri, ja yhdeksäs kasvatti on kaikista hevosistamme ehkä vaativin. Nuoresta iästään huolimatta tamma pomottelee muita tammoja minkä ehtii. Ihmistenkin kanssa se on samanlainen. Tästä syystä pitkä kokemus hevosten parissa on tarpeen kun käsittelee Seljaa. Isänisältä selvästi peritty luonne tuo hankaluuksia hevosille, ihmisille että Seljalle itselleen. Talutuksessa nuori tamma saattaa yhtäkkiä lyödä jarrut lukkoon. Tästä saattaisi uskoa, että tamma voi myös narun päässä äkillisesti kiihdyttää vauhtiaan sellaiseksi ettei taluttaja pysy perässä, mutta näin se ei tee. Kai Seljalle on sen verran järkeä suotu, ettei se rupea sellaista tekemään. Ilkeyttäänkään Selja ei pysähdy, vaan syy löytyy aina taluttajasta. Eikä se tee ilkeyttään pahaa muille - näin ainakin omistaja uskottelee kaikille - vaan se johtuu sen geeneistä, jotka muka ovat tehneet Seljasta sellaisen kuin se on. Kuka uskoo, kuka ei.
Hankalaluonteisuus tulee voimakkaasti esille hoitaessa. Jos hoitaja ei ole älynnyt laittaa Seljaa kiinni, hän saa maksaa seurauksista. Kovakouraisuus ja kiire eivät ole ollenkaan tamman mieleen. Selja huomaa herkästi, jos hoitaja kiirehtii hoitamisessa. Tällöin se osoittaa mieltään aluksi pitämällä ääntä. Jos ihminen ei siihen reagoi, vetää Selja korvansa luimuun ja saattaa näykkäistä - pyrkien saamaan hoitajan huomion tukalaan oloonsa. Mikäli Selja on laitettu kiinni, voi hoitaja säästyä näykkäisyltä. Kiirehtivää ihmistä ei koskaan kannata laittaa hoitamaan tammaa, vaan juuri päinvastainen ihminen on Seljan unelmahoitaja. Kiireettömästi ja rennosti tammaa harjaileva, hyväntuulisuutta säteilevä ihminen saa myös Seljan hyvälle tuulelle ja parhaimmassa tapauksessa rentoutumaan. Heinäsäkki turvan edessä on myös hyvä konsti saada Selja mukavalle päälle. Mukava hoitaja on tarpeen erityisesti kavioiden puhdistamisessa. Selja pitää kavionsa tiukasti maassa, eikä suostu nostamaan niitä kovin helposti. Mikäli ihminen on kärsivällinen, ovat Seljan kaviot muutaman minuutin päästä puhdistetut.
Valjastukseenkin pätee samat säännöt kuin hoitamiseen: kärsivällisyys ja rento tahti palkitaan. Koska Selja ei nauti kiinni sitomisesta, on valjastus hyvin vaikeaa ilman miellyttävää ihmistä ja heinäsäkkiä. Hyvin vaikeaa. Omistaja tietää kokemuksesta kuinka vaikeaa on valjastaa tamma ilman näitä kahta. Korvat pysyvät koko valjastamisen ajan luimussa, eikä yksikään Seljan hampaiden ulottuvilla oleva ihminen säästy näikkäisyiltä. Miksi sitten valjastaa hevonen joka ei pidä valjastamisesta? Hyvä kysymys. Mutta Selja ei pidä valjastamisesta ainoastaan silloin kun sitä kaveri-ihmistä ja heinää ei ole lähettyvillä.
Vaikka moni muu nuori hevonen saattaa säikähtää kärryjä kun näkee ne ensi kertaa, ei Selja ole koskaan niitä säikkynyt. Tamma itse asiassa pitää kärryjen näkemisestä, koska se tietää että ne lupaavat energian purkamista ja mukavaa juoksemista. Kun kärryt ovat Seljan takana, ihminen niissä ja ravirata kavioiden alla, ei Selja malttaisi pysyä paikoillaan. Järki kuitenkin kertoo tammalle, että ennen lupaa ei liikuta senttiäkään. Kun lupa tulee, haluaisi Selja vain ravata niin kauan kuin sen jalat kantavat. Lämmittely on kuitenkin pakollista Seljalle, eikä tamma aina siitä pidä. Käynnissä tamma ei ole parhaimmillaan, ei varsinkaan silloin kun jalat haluavat ravata. Sitten kun ihminen haluaa Seljan ravaavan ei tämä tule pettymään. Tamma ravaa ja lujaa. Koskaan, kun tammalla ollaan ajettu, ei se ole lähtenyt laukkaamaan. Ravi on ihmeellisen puhdasta ja nopeaa.
Hankalaluonteisuus tulee voimakkaasti esille hoitaessa. Jos hoitaja ei ole älynnyt laittaa Seljaa kiinni, hän saa maksaa seurauksista. Kovakouraisuus ja kiire eivät ole ollenkaan tamman mieleen. Selja huomaa herkästi, jos hoitaja kiirehtii hoitamisessa. Tällöin se osoittaa mieltään aluksi pitämällä ääntä. Jos ihminen ei siihen reagoi, vetää Selja korvansa luimuun ja saattaa näykkäistä - pyrkien saamaan hoitajan huomion tukalaan oloonsa. Mikäli Selja on laitettu kiinni, voi hoitaja säästyä näykkäisyltä. Kiirehtivää ihmistä ei koskaan kannata laittaa hoitamaan tammaa, vaan juuri päinvastainen ihminen on Seljan unelmahoitaja. Kiireettömästi ja rennosti tammaa harjaileva, hyväntuulisuutta säteilevä ihminen saa myös Seljan hyvälle tuulelle ja parhaimmassa tapauksessa rentoutumaan. Heinäsäkki turvan edessä on myös hyvä konsti saada Selja mukavalle päälle. Mukava hoitaja on tarpeen erityisesti kavioiden puhdistamisessa. Selja pitää kavionsa tiukasti maassa, eikä suostu nostamaan niitä kovin helposti. Mikäli ihminen on kärsivällinen, ovat Seljan kaviot muutaman minuutin päästä puhdistetut.
Valjastukseenkin pätee samat säännöt kuin hoitamiseen: kärsivällisyys ja rento tahti palkitaan. Koska Selja ei nauti kiinni sitomisesta, on valjastus hyvin vaikeaa ilman miellyttävää ihmistä ja heinäsäkkiä. Hyvin vaikeaa. Omistaja tietää kokemuksesta kuinka vaikeaa on valjastaa tamma ilman näitä kahta. Korvat pysyvät koko valjastamisen ajan luimussa, eikä yksikään Seljan hampaiden ulottuvilla oleva ihminen säästy näikkäisyiltä. Miksi sitten valjastaa hevonen joka ei pidä valjastamisesta? Hyvä kysymys. Mutta Selja ei pidä valjastamisesta ainoastaan silloin kun sitä kaveri-ihmistä ja heinää ei ole lähettyvillä.
Vaikka moni muu nuori hevonen saattaa säikähtää kärryjä kun näkee ne ensi kertaa, ei Selja ole koskaan niitä säikkynyt. Tamma itse asiassa pitää kärryjen näkemisestä, koska se tietää että ne lupaavat energian purkamista ja mukavaa juoksemista. Kun kärryt ovat Seljan takana, ihminen niissä ja ravirata kavioiden alla, ei Selja malttaisi pysyä paikoillaan. Järki kuitenkin kertoo tammalle, että ennen lupaa ei liikuta senttiäkään. Kun lupa tulee, haluaisi Selja vain ravata niin kauan kuin sen jalat kantavat. Lämmittely on kuitenkin pakollista Seljalle, eikä tamma aina siitä pidä. Käynnissä tamma ei ole parhaimmillaan, ei varsinkaan silloin kun jalat haluavat ravata. Sitten kun ihminen haluaa Seljan ravaavan ei tämä tule pettymään. Tamma ravaa ja lujaa. Koskaan, kun tammalla ollaan ajettu, ei se ole lähtenyt laukkaamaan. Ravi on ihmeellisen puhdasta ja nopeaa.
|
i. Viluari sh, musta, 160 cm 21,2aly |
ii. Tauno sh, rautias, 159 cm 21,0ly-30,7ke |
iii. Taukki |
| iie. Luonnon Liisa | ||
|
ie. Maineen-Tyttö sh, vaaleanpunarautias, 160 cm 31,8aly-35,0ke |
iei. T.N. Nokikolari | |
| iee. Kertoma | ||
|
e. Joormarkun Salli sh, punarautias, 153 cm 1.28,8ke |
ei. Jopuli sh, vaaleanrautias, 157 cm 22,3aly |
eii. Sormuuni |
| eie. Pohjoosen Iina | ||
|
ee. Oujappa sh, kulorautias, 154 cm 30,5ke |
eei. Jelpikka | |
| eee. S.T. Pokuli |
