Nokipallero virtuaalihevonen
© Kisshu
Nimi Nokipallero, "Pami", VH11-018-0431
Rotu suomenpienhevonen
Sukupuoli tamma
Väri punarautias
Säkäkorkeus 144 cm
Syntynyt 05.05.2010, ikä
Kasvattaja Elina Savukoski evm
Omistaja Miivi VRL-10336
Painotus yleisratsastus
Koulutus ko heA, re 120 cm
Rotu suomenpienhevonen
Sukupuoli tamma
Väri punarautias
Säkäkorkeus 144 cm
Syntynyt 05.05.2010, ikä
Kasvattaja Elina Savukoski evm
Omistaja Miivi VRL-10336
Painotus yleisratsastus
Koulutus ko heA, re 120 cm
Täyttänyt 4 vuotta 05.09.2010
Yleisesti Nokipallero, aka Pami, on pienestä koostaan huolimatta pippurinen tapaus. Siihen suuntaan mennessä moni saattaa jo kuvitella, että pienet ponit ovat sähikäisiä. Mutta koska Pami on pieni hevonen - pienhevonen - ei tämä käy päinsä. Tuskimpa tämä ketään haittaa. Muita kuin niitä, jotka yrittävät tammaa käsitellä.
Hoitaessa, nasevasti on kai pakko myöntää, että Pami voi joko olla pyörremyrsky tai seistä rauhoittuneena paikoillaan. Jos jotkut ovat sellaista tyyppiä, että haluavat ehdottomasti tamman hoitamisen muutaman asteen vaikeammaksi - joka siis voi olla jo aika vaikeaa muutenkin - voivat olla rauhoittamatta tammaa yhtään ja yrittää harjata liikkuvaa kohdetta, joka ei enää helposti paikoillaan pysy. Ne, jotka taas haluavat mieluummin harjata paikoillaan pysyvää hevosta, laittavat Pamin pään kohdalle karsinaan, tai käytävälle, missä nyt sattuukin tammaa hoitamaan, heinäsäkin. Tästä tamma saa mukavasti virikettä, eikä siis ole hulluna pyörimässä. Kavioiden kanssa ei tarvitse tapella kuin silloin, kun ei ole tammalle heinää antanut. Satulointi, häpeällisenä siitäkin nyt kerron. Satulointi on Pamin kanssa kammottavaa. Jos olet yrittänyt satuloida villihevosta, voit ehkä saada pienen käsityksen Pamin satuloimisesta. Paitsi, että satulaa ei saa kovin millään keinoilla tamman selkään. Pitää ehdottomasti olla todella kokenut ja hyvä satuloja. Tämämpä takia, kun monikaan ei satu olemaan ammatikseen hevosia satuloiva, joutuu joku - tai jotkut - pitämään pirunmoista tammaa paikoillaan. Sitten, jos satula on selässä, alkaa pirunmoinen pullistelu. Ja pirunmoinen saulavyön kiristys. Suitsimen on vähän helpompaa, ainakaan jos Pami ei käytä päätään sähkön tuottamiseen. Tällöin kaikki sujuu oikein nätisti ja hienosti. Mutta kun tällein sattuu käymään todella harvoin, on parasta vain varata paikalle joku joka pitää päätä paikoillaan kun inhat, hiertävät nahkasuitset ja metalli laitetaan päähän.
Ratsastus ei välttämättä ole sen helpompaa kuin mikään muukaan Pamin kanssa. Reippautta kyllä piisaa, mutta kuuliaisuus on kaiketi tällä korvattu, joka ei ole sitten kovin kiva juttu. Tämän takia selkään ei päästetä sellaisia, joilla ei ole aiempaa kokemusta tämän tyyppisistä hevosista. Jos tälläinen sitten kumminkin päästetään, on yhdeksänkymmentäyhdeksän pilkku yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttisesti varmassa tiedossa, että tämä ratsastaja löytää itsensä jossain vaiheessa karusta maasta. Ratsastajanmiellyttämistä ei tässä puuhassa paljoa ole, koska Pami suostuu ylipäätään ratsastettavaksi vain, koska sen energiankuluttaminen on niin tärkeää. Nukkumaanhan ei voi mennä, jos ei ole väsynyt.
Kouluratsastukseen ei tamma kovinkaan paljon keskity. "Tempohan on huikeaa tuolla tammalla!" ei kuulu kertaakaan, kun Pamista puhutaan. Ei kertaakaan. Tempo ja rytmi ovat huonoa, ainakin jos tamma itse niin haluaa.
Esteet taas ylittyvät kuin niitä ei olisikaan. Punavalkoraidalliset puomit ovat Pami-tamman salaisia ystäviä, joita se ei halua satuttaa. Jos sen kavio osuu "ystäväänsä", tamma kärsii henkisesti.
Hoitaessa, nasevasti on kai pakko myöntää, että Pami voi joko olla pyörremyrsky tai seistä rauhoittuneena paikoillaan. Jos jotkut ovat sellaista tyyppiä, että haluavat ehdottomasti tamman hoitamisen muutaman asteen vaikeammaksi - joka siis voi olla jo aika vaikeaa muutenkin - voivat olla rauhoittamatta tammaa yhtään ja yrittää harjata liikkuvaa kohdetta, joka ei enää helposti paikoillaan pysy. Ne, jotka taas haluavat mieluummin harjata paikoillaan pysyvää hevosta, laittavat Pamin pään kohdalle karsinaan, tai käytävälle, missä nyt sattuukin tammaa hoitamaan, heinäsäkin. Tästä tamma saa mukavasti virikettä, eikä siis ole hulluna pyörimässä. Kavioiden kanssa ei tarvitse tapella kuin silloin, kun ei ole tammalle heinää antanut. Satulointi, häpeällisenä siitäkin nyt kerron. Satulointi on Pamin kanssa kammottavaa. Jos olet yrittänyt satuloida villihevosta, voit ehkä saada pienen käsityksen Pamin satuloimisesta. Paitsi, että satulaa ei saa kovin millään keinoilla tamman selkään. Pitää ehdottomasti olla todella kokenut ja hyvä satuloja. Tämämpä takia, kun monikaan ei satu olemaan ammatikseen hevosia satuloiva, joutuu joku - tai jotkut - pitämään pirunmoista tammaa paikoillaan. Sitten, jos satula on selässä, alkaa pirunmoinen pullistelu. Ja pirunmoinen saulavyön kiristys. Suitsimen on vähän helpompaa, ainakaan jos Pami ei käytä päätään sähkön tuottamiseen. Tällöin kaikki sujuu oikein nätisti ja hienosti. Mutta kun tällein sattuu käymään todella harvoin, on parasta vain varata paikalle joku joka pitää päätä paikoillaan kun inhat, hiertävät nahkasuitset ja metalli laitetaan päähän.
Ratsastus ei välttämättä ole sen helpompaa kuin mikään muukaan Pamin kanssa. Reippautta kyllä piisaa, mutta kuuliaisuus on kaiketi tällä korvattu, joka ei ole sitten kovin kiva juttu. Tämän takia selkään ei päästetä sellaisia, joilla ei ole aiempaa kokemusta tämän tyyppisistä hevosista. Jos tälläinen sitten kumminkin päästetään, on yhdeksänkymmentäyhdeksän pilkku yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttisesti varmassa tiedossa, että tämä ratsastaja löytää itsensä jossain vaiheessa karusta maasta. Ratsastajanmiellyttämistä ei tässä puuhassa paljoa ole, koska Pami suostuu ylipäätään ratsastettavaksi vain, koska sen energiankuluttaminen on niin tärkeää. Nukkumaanhan ei voi mennä, jos ei ole väsynyt.
Kouluratsastukseen ei tamma kovinkaan paljon keskity. "Tempohan on huikeaa tuolla tammalla!" ei kuulu kertaakaan, kun Pamista puhutaan. Ei kertaakaan. Tempo ja rytmi ovat huonoa, ainakin jos tamma itse niin haluaa.
Esteet taas ylittyvät kuin niitä ei olisikaan. Punavalkoraidalliset puomit ovat Pami-tamman salaisia ystäviä, joita se ei halua satuttaa. Jos sen kavio osuu "ystäväänsä", tamma kärsii henkisesti.
|
i. Musta Herra sh, rautias, 150 cm |
ii. Norkoilija sh, punarautias, 152 cm |
iii. Karkki-Kalle |
| iie. Nomppari | ||
|
ie. Nokinoidan Tyttö sph, rautias, 146 cm |
iei. Vauhti-Veikko | |
| iee. Nokinoita | ||
|
e. Olivia sph, ruunikko, 145 cm |
ei. Fiaskosta Tuomittu sh, musta, 160 cm |
eii. Tervakorva |
| eie. Rantarotta | ||
|
ee. Rahkel sh, tummanrautias, 150 cm |
eei. Renttu | |
| eee. Domina |
Isä Musta Herra, 150cm korkea rautias suomenhevosori, joka elää Venäjän puolella rikkaan Vladimirin ratsuna. Hevonen on jo vanhempi, mutta nuorena se pystyi hyvin hyppäämään kansainvälisissä ratsastuskilpailuissa suuria luokkia kokoiselleen hevoselleen. Ori oli melko menestyvä, mutta jossain vaiheessa tuli stoppi ja herra siirtyi jalostuspuolelle ja on nyt ratsastuskoululla yksityishevosena. Herra osallistuu muutaman kerran viikossa valmennustunneille, joita kokeneet ratsastajat voivat ratsastaa vuokraten Herran käyttöönsä.
Isänsisä Norkoilija on tavallinen punarautias ori, mutta orin värityksen sävy hiveli katsojan silmiä ja innosti monia taiteilijoita. Ori on ikuistettu moniin tauluihin, joissa tulee hyvin selvästi esille lähes täydellinen punaruskea väri. Kouluratsastuksessa ori on loistanut lennokkaiden liikkeidensä avulla. Lähes kaikki Norkoilijan jälkeläiset ovat 150-154 senttiä korkeita.
Isänemä Nokinoidan Tyttö oli todellinen nokinoidan tyttö. Tamman väriksi oli määritelty rautias, mutta syystä tai toisesta se näytti oikeassa valossa siltä kuin siinä olisi nokea. Koska Noetytön emä oli jo nokinoita, ei tytärtä voitu samannimiseksi nimetä. Harrasteratsuna tamma loisti. Naapuruston lapset saivat ratsastaa sillä. Noetyttö jätti jälkeensä vain kaksi hevosta, orin sekä tamman.
Emä Olivia, 156cm korkea typy on ruunikko ja melkoisen vinha tapaus. Tamma on vielä nuori, eikä Olivian heti uskoisi olevan mikään ratsastuskoulun normaali kehäraakki. Tammalla on kilpailtu varmasti nuoruudessaan, mutta nyt se on heikkonäköinen suomenhevonen, jonka luottamus ei riitä enää jokaiselle ratsastajalle. Olivian historian tiedetään olevan kouluratsastuspainotteisen nuoren tytön haave, jota tamma oli toteuttamassa. Valitettavasti ei ollut rahaa pitää tammaa, joten se oli myytävä pois, tamma on edelleen siitoskäytössä, kunnes se vanhenee sen verran, että on aika päästää se paremmille laitumille.
Emänisä Fiaskosta Tuomittu tunnettiin kotiseudullaan kujeistaan. Ikimuistoiseksi orin tempauksista on jäänyt se, kun se hyppäsi illalla tarhan aidan yli, laukkasi silminnäkijän mukaan metsään. Tuomion omistaja oli jo nukkumassa, eikä silminnäkijä viitsinyt mennä omistajaa enää herättämään. Aamulla ori löydettiin tarhansa portin edestä, jouhet täynnä havuja. Kylän ratsastuskentällä järjestetyissä estekilpailuissa oli monia osallistujia 80 sentin luokassa, mutta Tuomio voitti ne kaikki luokassaan.
Emänemä Rahkel jäi historiaan äksynä tammana, joka kuritti muiden hevosten lisäksi myös varsojaan. Pienen perheen ratsua ajateltiin ensin koko perheen harrastehummaksi, mutta äksyn luonteen takia sillä päätyivät ratsastamaan ylä-asteikäinen poika ja ne ratsastajat, jotka halusivat saada kokemusta myös vaativista ratsuista. Rahkel sai kuusi varsaa, joista lähes kaikki olivat tammoja. Tamma kuoli luonnollisen kuoleman.
Ensimmäisen polven kirjoittanut Kisshu, toisen Miivi
Isänsisä Norkoilija on tavallinen punarautias ori, mutta orin värityksen sävy hiveli katsojan silmiä ja innosti monia taiteilijoita. Ori on ikuistettu moniin tauluihin, joissa tulee hyvin selvästi esille lähes täydellinen punaruskea väri. Kouluratsastuksessa ori on loistanut lennokkaiden liikkeidensä avulla. Lähes kaikki Norkoilijan jälkeläiset ovat 150-154 senttiä korkeita.
Isänemä Nokinoidan Tyttö oli todellinen nokinoidan tyttö. Tamman väriksi oli määritelty rautias, mutta syystä tai toisesta se näytti oikeassa valossa siltä kuin siinä olisi nokea. Koska Noetytön emä oli jo nokinoita, ei tytärtä voitu samannimiseksi nimetä. Harrasteratsuna tamma loisti. Naapuruston lapset saivat ratsastaa sillä. Noetyttö jätti jälkeensä vain kaksi hevosta, orin sekä tamman.
Emä Olivia, 156cm korkea typy on ruunikko ja melkoisen vinha tapaus. Tamma on vielä nuori, eikä Olivian heti uskoisi olevan mikään ratsastuskoulun normaali kehäraakki. Tammalla on kilpailtu varmasti nuoruudessaan, mutta nyt se on heikkonäköinen suomenhevonen, jonka luottamus ei riitä enää jokaiselle ratsastajalle. Olivian historian tiedetään olevan kouluratsastuspainotteisen nuoren tytön haave, jota tamma oli toteuttamassa. Valitettavasti ei ollut rahaa pitää tammaa, joten se oli myytävä pois, tamma on edelleen siitoskäytössä, kunnes se vanhenee sen verran, että on aika päästää se paremmille laitumille.
Emänisä Fiaskosta Tuomittu tunnettiin kotiseudullaan kujeistaan. Ikimuistoiseksi orin tempauksista on jäänyt se, kun se hyppäsi illalla tarhan aidan yli, laukkasi silminnäkijän mukaan metsään. Tuomion omistaja oli jo nukkumassa, eikä silminnäkijä viitsinyt mennä omistajaa enää herättämään. Aamulla ori löydettiin tarhansa portin edestä, jouhet täynnä havuja. Kylän ratsastuskentällä järjestetyissä estekilpailuissa oli monia osallistujia 80 sentin luokassa, mutta Tuomio voitti ne kaikki luokassaan.
Emänemä Rahkel jäi historiaan äksynä tammana, joka kuritti muiden hevosten lisäksi myös varsojaan. Pienen perheen ratsua ajateltiin ensin koko perheen harrastehummaksi, mutta äksyn luonteen takia sillä päätyivät ratsastamaan ylä-asteikäinen poika ja ne ratsastajat, jotka halusivat saada kokemusta myös vaativista ratsuista. Rahkel sai kuusi varsaa, joista lähes kaikki olivat tammoja. Tamma kuoli luonnollisen kuoleman.
Ensimmäisen polven kirjoittanut Kisshu, toisen Miivi
Jälkeläiset
18.01.2011. o. Rohmulan Nokiini, isä Koskenkorva, om. Miivi/Rohmula
18.02.2011. t. Rohmulan Miira, isä Romu-Miäs, om. Aatsi/Ansakuja
18.06.2011. o. Rohmulan Nokikolari, isä Vilperin Veitikka, om. Latu/Latun Talli
18.02.2011. t. Rohmulan Miira, isä Romu-Miäs, om. Aatsi/Ansakuja
18.06.2011. o. Rohmulan Nokikolari, isä Vilperin Veitikka, om. Latu/Latun Talli
Kilpailut
KRJ:n sijoituksia 3 ja voittoja 3
12.03.2011, Kaaja, heA, 1/30
16.03.2011, Cecam, heC, 6/40
29.03.2011, NÖR, heA, 1/50
30.03.2011, NÖR, heA, 2/50
01.04.2011, Lilygreen, heA, 1/40
02.04.2011, Crash Ponies, heA, 2/60
ERJ:n sijoituksia 4 ja voittoja 1
04.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 3/19
04.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 3/19
06.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 2/19
07.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 4/19
26.03.2011, Jewel Ponies, 70 cm, 1/69
VSHK:n sijoituksia 19 ja voittoja 3
19.01.2011, Rohmula, 90 cm, 3/9
24.01.2011, Huvitus, heC, 4/59
24.01.2011, Huvitus, heB, 8/64
27.01.2011, Huvitus, 60 cm, 4/36
27.01.2011, Huvitus, 70 cm, 5/36
28.01.2011, Huvitus, 80 cm, 6/44
30.01.2011, Huvitus, 80 cm, 2/44
31.01.2011, Huvitus, 70 cm, 3/36
15.02.2011, Valkeneva, heB, 1/30
16.02.2011, Valkeneva, heB, 3/30
18.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 4/30
19.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 4/30
25.02.2011, Hiprakka, heB, 3/30
26.02.2011, Hiprakka, 110 cm, 1/20
27.02.2011, Hiprakka, 100 cm, 4/27
28.02.2011, Hiprakka, 90 cm, 3/23
01.03.2011, Hiprakka, heB, 4/30
01.03.2011, Hiprakka, 80 cm, 2/23
05.03.2011, Virmavesi, heB, 1/34
05.03.2011, Virmavesi, heA, 3/51
24.05.2011, Hiprakka, 80 cm, 3/32
28.06.2011, Breawa, 100 cm, 4/22
12.03.2011, Kaaja, heA, 1/30
16.03.2011, Cecam, heC, 6/40
29.03.2011, NÖR, heA, 1/50
30.03.2011, NÖR, heA, 2/50
01.04.2011, Lilygreen, heA, 1/40
02.04.2011, Crash Ponies, heA, 2/60
ERJ:n sijoituksia 4 ja voittoja 1
04.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 3/19
04.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 3/19
06.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 2/19
07.03.2011, Crash Ponies, 40 cm, 4/19
26.03.2011, Jewel Ponies, 70 cm, 1/69
VSHK:n sijoituksia 19 ja voittoja 3
19.01.2011, Rohmula, 90 cm, 3/9
24.01.2011, Huvitus, heC, 4/59
24.01.2011, Huvitus, heB, 8/64
27.01.2011, Huvitus, 60 cm, 4/36
27.01.2011, Huvitus, 70 cm, 5/36
28.01.2011, Huvitus, 80 cm, 6/44
30.01.2011, Huvitus, 80 cm, 2/44
31.01.2011, Huvitus, 70 cm, 3/36
15.02.2011, Valkeneva, heB, 1/30
16.02.2011, Valkeneva, heB, 3/30
18.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 4/30
19.02.2011, Koston Suomenhevoset, heA, 4/30
25.02.2011, Hiprakka, heB, 3/30
26.02.2011, Hiprakka, 110 cm, 1/20
27.02.2011, Hiprakka, 100 cm, 4/27
28.02.2011, Hiprakka, 90 cm, 3/23
01.03.2011, Hiprakka, heB, 4/30
01.03.2011, Hiprakka, 80 cm, 2/23
05.03.2011, Virmavesi, heB, 1/34
05.03.2011, Virmavesi, heA, 3/51
24.05.2011, Hiprakka, 80 cm, 3/32
28.06.2011, Breawa, 100 cm, 4/22
Päiväkirja
9.1.2011 Kiiran kouluvalmennus
Kävimme Pamin kanssa kouluvalmennuksessa Laikkareiden tiloissa. Näin se meni:
Maneesissa oli valmiiksi jo komen puomin ”sarja”, sekä pitkän kouluradan alue rajattuna kouluaidoilla, kun kävelimme sisään. Kerroit hieman Pamista ja mahdollisista tulevista ongelmista valmennuksen tavoitteen kanssa, joka oli siis pidätteiden läpi saaminen. En antanut sinun verrytellä itsenäisesti, vaan aloitin samantien kälätyksen. Aloitit jokaisen kirjaimen kohdalla pysähdyksestä ja tarkoitus oli saada Pami pysymään paikoillaan vaikka heittäisit ohjat kokonaan pois. Sait Pamin kuuntelemaan pidätteitä, mutta pohkeelle tamma jäi hieman hitaaksi.
Ravissa pistin sinut tekemään jokaiselle kirjainvälille erilaisen askelmuutoksen ja aloitit lisäys-takaisin-kokoaminen-takaisin… harjoituksella ja sait tammaa hieman paremmin pohkeen ja ohjan väliin, mutta edelleenkään se ei ollut täysin avuilla. Kasvatin puomisarjaa niin, että puomeja oli kahdeksan ja kaikki lyhennetyllä ravivälillä. Tulitte Pamin kanssa puomeille niin kootussa ravissa kuin sait sen menemään, niin että hyväksyin sen vielä terävyytensä puolesta.
Pami tuli puomeilla aina parempaan asentoon ja takajalkojensa päälle, mutta jouduit tekemään järjettömän määrän töitä saadaksesi saman tasaisuuden pysymään edes puoliksi, kun olit takaisin sileällä. Lisäsin harjoitukseenne vielä laukka-käynti-laukka siirtymiä toiselle pitkälle sivulle niin useasti kuin suinkin ehdit niitä toteuttaa. Pian työskentelyssänne näkyi jo tasaisuutta ja Pamin askelpituus lyheni mukavasti hieman ja tamma nosteli jalkojaan nätisti.
Lopputunnista teit vielä hieman pohkeenväistöä ja sait laukka-käynti siirtymän onnistumaan tasaisen pehmeillä avuilla. Teidän kohdallanne tavoite saavuitettiin, vaikkei huipputuloksiin päästykkään.
1.2.2011
Kaikki Huvituksen kilpailut ovat viimein takana päin. Pamin kanssa sijoitumme ihan mukavasti, jopa seitsemän kertaa! Paras sijoitus oli toinen sija 80 sentin luokassa 30. päivä.
22.2.2011
Nyt on taas kilpailuissa käyty ja sijoituttukin. Koston Suomenhevosten kouluratsastusputkeen osallistuimme myös Pamilla, ja totta kai se kerkesi sijoittuakin kaksi kertaa. Lisäksi varsauutisia on tulossa: tamma on astutettu Riiviöiden orilla Romu-Miäs, ja varsasta on lievästi sanottuna odotettavan rautiasta. Isoveli Nokiini ei ole vielä kovinkaan vanhakaan, ja saa jo pikkusisaren! Toisaalta Pami pyöräyttää tavallisemman värisen varsan, mutta Nokiini ihastuttaa värillään, ja onhan pikkuori myös tallimme ensimmäinen voikko.
Kävimme Pamin kanssa kouluvalmennuksessa Laikkareiden tiloissa. Näin se meni:
Maneesissa oli valmiiksi jo komen puomin ”sarja”, sekä pitkän kouluradan alue rajattuna kouluaidoilla, kun kävelimme sisään. Kerroit hieman Pamista ja mahdollisista tulevista ongelmista valmennuksen tavoitteen kanssa, joka oli siis pidätteiden läpi saaminen. En antanut sinun verrytellä itsenäisesti, vaan aloitin samantien kälätyksen. Aloitit jokaisen kirjaimen kohdalla pysähdyksestä ja tarkoitus oli saada Pami pysymään paikoillaan vaikka heittäisit ohjat kokonaan pois. Sait Pamin kuuntelemaan pidätteitä, mutta pohkeelle tamma jäi hieman hitaaksi.
Ravissa pistin sinut tekemään jokaiselle kirjainvälille erilaisen askelmuutoksen ja aloitit lisäys-takaisin-kokoaminen-takaisin… harjoituksella ja sait tammaa hieman paremmin pohkeen ja ohjan väliin, mutta edelleenkään se ei ollut täysin avuilla. Kasvatin puomisarjaa niin, että puomeja oli kahdeksan ja kaikki lyhennetyllä ravivälillä. Tulitte Pamin kanssa puomeille niin kootussa ravissa kuin sait sen menemään, niin että hyväksyin sen vielä terävyytensä puolesta.
Pami tuli puomeilla aina parempaan asentoon ja takajalkojensa päälle, mutta jouduit tekemään järjettömän määrän töitä saadaksesi saman tasaisuuden pysymään edes puoliksi, kun olit takaisin sileällä. Lisäsin harjoitukseenne vielä laukka-käynti-laukka siirtymiä toiselle pitkälle sivulle niin useasti kuin suinkin ehdit niitä toteuttaa. Pian työskentelyssänne näkyi jo tasaisuutta ja Pamin askelpituus lyheni mukavasti hieman ja tamma nosteli jalkojaan nätisti.
Lopputunnista teit vielä hieman pohkeenväistöä ja sait laukka-käynti siirtymän onnistumaan tasaisen pehmeillä avuilla. Teidän kohdallanne tavoite saavuitettiin, vaikkei huipputuloksiin päästykkään.
1.2.2011
Kaikki Huvituksen kilpailut ovat viimein takana päin. Pamin kanssa sijoitumme ihan mukavasti, jopa seitsemän kertaa! Paras sijoitus oli toinen sija 80 sentin luokassa 30. päivä.
22.2.2011
Nyt on taas kilpailuissa käyty ja sijoituttukin. Koston Suomenhevosten kouluratsastusputkeen osallistuimme myös Pamilla, ja totta kai se kerkesi sijoittuakin kaksi kertaa. Lisäksi varsauutisia on tulossa: tamma on astutettu Riiviöiden orilla Romu-Miäs, ja varsasta on lievästi sanottuna odotettavan rautiasta. Isoveli Nokiini ei ole vielä kovinkaan vanhakaan, ja saa jo pikkusisaren! Toisaalta Pami pyöräyttää tavallisemman värisen varsan, mutta Nokiini ihastuttaa värillään, ja onhan pikkuori myös tallimme ensimmäinen voikko.
